Ammattimainen tanssija, kuten minä, saa tanssin näyttämään helpolta ja kevyeltä, vaikka se ei todellakaan ole sellaista. Useimmiten olen keikan jälkeen kaikkeni antanut ja lepäilen vip-tiloissani ennen kuin palaan takaisin yleisön pariin. Valitettavasti suomessa ei kaikilla keikkapaikoilla ole ymmärretty artistin tarpeita ja jossain paikoissa on tarjolla vain kolkkoja takahuoneita ilman mitään ylellisyyksiä. Sellaisiin en ole toista kertaa mennyt.
Luonnostaan vaatimattomana ihmisenä en ole vaativa raiderin suhteen.
Minulle riittää, että tarjolla on jotain syötävää ja juotavaa. Onneksi suurimmassa osassa paikoissa ymmärretään, että olen glamoröösi persoona ja arvostan enemmän erilaisia pieniä herkkupaloja kuin perinteistä einespitsaa. Kaikkein valveituneimmat keikkajärjestäjät huomioivat tarkan ruokavaliona ja tarjoavat upeita hiilihydraattomia ruokia. Suuri kiitos heille.
ml
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti